Latest Posts

  1. Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi terveydenhuoltolain ja sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta (VN/16881/2025)

    Kommentit pois päältä artikkelissa Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi terveydenhuoltolain ja sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta (VN/16881/2025)

    Tampereen psykoterapiayhdistys ry

    1. Tukeeko esitys tavoitteita vahvistaa psykoterapiapalveluiden saavutettavuutta uudistamalla psykoterapeuttikoulusta kaksiportaiseksi ja säätämällä ensimmäisen portaan koulutus maksuttomaksi?

    Ei, kaksiportaisuus ei paranna saavutettavuutta. Ensimmäinen porras on selkeämmin määriteltävä antamaan pätevyyden hoidon tarpeen arviointiin ja hoitoon ohjaamiseen. Näin hoitoon ohjaus toteutuisi suunnitellusti heti alusta ja nopeuttaisi potilaan tarpeita vastaavan hoidon käynnistymistä.

    Esityksessä ehdotetaan ensimmäisen portaan koulutuksen antavan valmiudet suunnitella ja toteuttaa psykososiaalisia hoitoja ja palveluita, mikä ei vielä ole psykoterapiaa. Esitys ei määrittele mihin ensimmäisen portaan koulutus käytännössä antaa pätevyyden eli mitä koulutetut saavat tai eivät saa tehdä. Olennaista on vastaako ensimmäisen portaan koulutuksen sisältö mielenterveyspalveluja tarvitsevien ihmisten hoidollisiin tarpeisiin.

    Koska ensimmäinen porras tullaan sisällyttämään osaksi eri perustutkintojen kokonaisuutta, sen maksuttomuus on luontevaa ja perusteltua. Ensimmäisen portaan säätäminen maksuttomaksi vähentää todennäköisesti jonkin verran toisen portaan psykoterapeuttikoulutuksen pituutta ja sen kustannuksia. Näin toiseen portaaseen hakeutuminen saattaa helpottua ja psykoterapian tarjonta lisääntyä sitä kautta pidemmällä aikajänteellä.

    Psykoterapiapalveluiden saatavuuden parantamiseksi ensimmäisen portaan maksuttomuus on hyvä lähtökohta. Sen lisäksi tarvitaan maksuttomuuden lisäämistä myös toisen portaan psykoterapeuttikoulutuksiin tai vaihtoehtoisesti koulutuskustannusten verovähennysoikeuden palauttamista.

    2. Tukeeko esitys mielenterveyspalvelujen saatavuuden parantamista kehittämällä perustason mielenterveyspalveluja ja porrasteista hoitomallia?

    Ei. Olennaista on vahvistaa hoidon tarpeen arvioinnin osaamista perustasolla. Hoito on aina tarpeenmukaista ja hoidon suunnittelu perustuu yksilöllisten tarpeiden tunnistamiseen. Tarvittaessa jo perustasolla pitäisi olla valmius ohjata pitkiin hoitoihin. Tämä edellyttää monipuolista perehtymistä eri psykoterapiasuuntauksiin ja niiden hoidollisiin mahdollisuuksiin.

    3. Tukeeko esitys lasten ja nuorten terapiatakuuta?

    Ei. Jotta esitys tukisi lasten ja nuorten terapiatakuuta, tulee ensimmäisen portaan koulutuksen olla yliopistojen hallinnoimaa monipuolisin tieteellisin tutkimusmenetelmin hankittuihin tietoihin perustuvaa koulutusta, jota toteuttavat ammattitaitoiset kouluttajat. Lisäksi ensimmäisen portaan tulee keskittyä erityisesti eri psykoterapiakoulutuksia yhdistäviin vaikuttavuustekijöihin sekä hoidon tarpeen arviointia mahdollistaviin tietoihin ja taitoihin, vrt. edellinen kohta. Nyt esitetty malli ei turvaa näitä keskeisiä edellytyksiä.

    Toteuttaako tällainen ensimmäisen tason koulutus kaksiportaisen psykoterapiakoulutuksen tavoitteita?

    Ei. Ensimmäisen portaan koulutuksen tulee olla teoreettisesti riittävän laaja-alainen, pohjautua psykoterapian common factors-tekijöihin sekä psykoterapiassa vaikuttaviin mekanismeihin. Koulutuksen sisällön on muodostettava yhtenäinen teoreettinen perusta, jotta se aidosti toimisi ensimmäisenä portaana varsinaiseen psykoterapeuttikoulutukseen. Koulutuksen käytännön harjoittelun tulee olla kouluttajapsykoterapeuttien työnohjaamaa, jotta ymmärrys psykoterapeuttisen työskentelyn luonteesta on mahdollista omaksua. Näin toteutettuna ensimmäinen porras luo pohjaa myös toisen portaan koulutukselle riippumatta sen viitekehyksestä.

    Toteuttaako tällainen ensimmäisen tason koulutus palvelujärjestelmän tarpeiden mukaista koulutusta?

    Ei. Ensimmäisen portaan koulutuksen tulee pohjautua puolueettomaan tutkimustietoon ja potilaiden tarpeisiin palvelujärjestelmän tarpeiden sijaan. Perustason palveluja käyttävien potilaiden kirjo ja sitä kautta hoidon tarve on laaja ja moniulotteinen, joten ensimmäisen tason koulutus ei voi perustua yksittäisiin menetelmiin tai palvelujärjestelmän vallitseviin käytäntöihin. Koulutuksen tehtävänä on kehittää palvelujärjestelmää eikä päinvastoin. Ensimmäisen portaan koulutus ei voi olla vain hyvinvointialueiden tilauskoulutusta, koska ensimmäisen portaan suoritettuaan opiskelija voi terveydenhuollon tehtävien sijasta työllistyä myös esimerkiksi sosiaalipalveluihin tai kolmannelle sektorille.

    Palvelujärjestelmän tulee tuottaa palvelujen käyttäjien tarpeita vastaavia palveluita. Silloin niiden laatu ja oikea-aikainen saatavuus on ensisijaista. Ensimmäisen portaan koulutus ollessaan riittävän laaja-alainen antaa osaltaan valmiuksia vastata lisääntyvään palvelukysyntään, mutta se ei riitä vastaamaan peruspalveluissa olevaan psykoterapiapalvelujen tarpeeseen. 

    Palvelujärjestelmien tarvitsevien lyhytinterventioiden vuosittaiseksi koulutustarpeeksi on arvioitu 2000-4000 koulutettavaa vuodessa. Millaisessa yliopistojen, ja hyvinvointialueiden työnjaossa ja yhteistyössä lyhytinterventioiden koulutus tulisi toteuttaa, jotta se toteutuisi määrällisesti ja laadullisesti riittävänä? Mahdollistaako esitys tarkoituksenmukaisen työnjaon ja yhteistyön?

    Hyvinvointialue ei ole koulutusorganisaatio eikä se vastaa minkään muunkaan sote-alan tutkintokoulutuksen sisällöstä. Siksi katsomme, että ensimmäisen portaan koulutuksen koko opetuksesta vastaavan, järjestävän ja päätäntävaltaa käyttävän tahon on oltava yliopisto. Näin varmistetaan, että koulutus on riippumaton ja pohjautuu ajantasaiseen tutkimusnäyttöön. Edelleen näin on mahdollista luoda aito jatkuvuus ja koulutuksellinen jatkumo ensimmäisen ja toisen portaan koulutuksille.

    Kannatamme Psykonetin esittämää toteutustapaa, jossa on kuvattu myös yliopistojen ja hyvinvointialueiden työnjaon ja yhteistyön malli. Koulutuksen käytännön harjoittelusta vastaavat yliopistot ja hyvinvointialueet yhteistyössä esimerkiksi niin, että hyvinvointialue ohjaa/tarjoaa kliinisen työn harjoittelumahdollisuuksia ja koulutuspotilaita ensimmäisen portaan koulutuksen opiskelijoille.

    Huomautamme myös, että esityksessä kuvattu vuosittainen koulutustarve vaikuttaa epärealistisen suurelta verrattuna esimerkiksi Suomessa valmistuviin mielenterveysalan ammattilaisten määrään.

    Toteuttaako esitetty rahoitusmalli esityksen mukaisen koulutuskokonaisuuden tuottamista?

    Ei. Esitetty rahoitusmalli on ongelmallinen, koska koulutuksen järjestämisen päävastuu tulee olla yliopistoilla. Yliopiston autonomia on uhattuna, jos luodaan malli, jossa hyvinvointialueista tulee suoraan koulutuksen tilaaja ja määrittelijä. Osana yliopistojen rahoitusta toteutuva koulutus takaa paremman ja pysyvämmän rahoituspohjan koulutukselle sekä vähentää hallinnollisia kuluja esimerkiksi siirryttäessä ensimmäiseltä portaalta toiselle. Kyse on myös rajallisista kouluttajaresursseista sekä hyvinvointialueilla että psykoterapeuttikoulutuksia toteuttavilla tahoilla.

    Muuta huomioitavaa esitettyyn rahoituksen myöntämiseen ja maksamiseen liittyen?

    Suurena huolena esityksessä on, miten varmistetaan sekä rahoituksen riittävyys että pysyvyys. Esityksessä rahoitus on hajautettu monelle taholle ja vuosittain arvioitavaksi, mikä tekee koulutusten toteutumisesta maanlaajuisesti epävarmaa, epäyhtenäistä ja liiaksi tarveharkintaista. Riskinä on, että yliopistot joutuvat kattamaan alijäämää omista resursseistaan, mikä muodostaa riskin koulutusten jatkuvalle tarjonnalle.

    Huomioita ehdotettuun erikoispätevyyteen ja sen rekisteröimiseen liittyen?

    Tampereen Psykoterapiayhdistys ry katsoo, että ammattipätevyyden rekisteröinti on perusteltua vasta toisen portaan jälkeen.

    Erikoispätevyyden nimike on valmisteltava huolellisesti ja suhteutettava nykyisiin psykoterapiakentän olemassa oleviin nimikkeisiin. Nykyisessä muodossa erikoispätevyys on harhaanjohtava suhteessa siihen, millaisesta koulutuksesta on kyse (vrt. esimerkiksi erikoislääkäri, psykoterapeuttien erityistaso, arkikielen erikoisosaaja). Ottaen huomioon esityksessä määritellyt erikoispätevyyden tuottaman koulutuksen sisällöt, parempi ja kuvaavampi ilmaisu voisi olla psykoterapeuttiset perusvalmiudet- pätevyys.

    Erikoispätevyysnimikettä ja sen rekisteröintiä valmisteltaessa sitä on arvioitava ja verrattava ensisijaisesti suhteessa psykoterapeutin ammattinimikkeen myöntämiseen johtavan koulutuksen vaatimuksiin ja sisältöihin. Esityksessä jää epäselväksi millaisen pätevyyden tämä koulutus antaa verrattuna toisen portaan koulutukseen ja millaiseen ammatinharjoittamiseen se oikeuttaa? Ensimmäisen portaan koulutus antaa psykoterapeuttiset perusvalmiudet toimia sote-järjestelmän perustasolla mielenterveys-ja päihde- tai sosiaalipalvelujen matalan kynnyksen psykososiaalisten interventioiden toteuttajina, osana moniammatillisia tiimejä. Erikoispätevyyden rekisteröinti viittaa mahdollisuuteen itsenäisestä ammatinharjoittamisesta, johon ensimmäisen portaan koulutus ei kuitenkaan anna riittävää pätevyyttä.

    Vapaamuotoinen osuus 

    Tampereen psykoterapiayhdistys kiittää mahdollisuudesta lausua STM:n esitykseen luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi terveydenhuoltolain ja sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta.

    Pidämme erittäin tärkeänä ja tervetulleena psykoterapeuttisten taitojen vahvistamista perustasolla. Esitys ei kuitenkaan saa johtaa psykoterapeuttikoulutuksen laadun heikkenemiseen tai vain hyvinvointialueiden kulloisiinkin tarpeisiin pohjautuviin menetelmäkoulutuksiin. On tärkeää, että myös ensimmäisen portaan psykoterapeuttisten taitojen opetus on riittävän laadukkaasti toteutettua, psykoterapian laajaan tieteelliseen tutkimuspohjaan perustuvaa ja yleisiä psykoterapeuttisia valmiuksia painottavaa.  Järjestämisvastuun kouluttamisesta tulee säilyä yliopistoilla. Koulutuksesta saatavaa nimikettä on syytä harkita huolella, ettei se entisestään hämärrä jo nyt sekavaa kenttää (esim. lyhytterapeutit). Riskeinä näemme liian kevyen tai liikaa yksittäisiä menetelmiä painottavan koulutuksen, joka ei tarjoa riittäviä valmiuksia vaativiin asiakastilanteisiin ja -suhteisiin. On tärkeää, että juuri perustasolla ja ensi vaiheen kohtaamisissa tehdään laadukkaita hoidon tarpeen arviointeja, koska liian kevyet tai väärin ajoitetut interventiot johtavat helposti pitkittyneisiin ongelmiin ja erikoissairaanhoidon kuormitukseen sekä inhimillisten resurssien hukkaamiseen. Tärkeää on, että ensimmäisen portaan koulutus tarjoaa aidosti laadukkaan pohjan ja riittävän valmiuden kohdata ja hoitaa monenlaisia asiakkaita sekä koulutettaville riittävät valmiudet halutessaan hakeutua toisen portaan psykoterapeuttikoulutukseen.

    Haluamme vielä korostaa, että esityksessä ei ole huomioitu koulutettavien soveltuvuuden arviointia ensimmäiselle portaalle eikä oman psykoterapian läpikäymisen välttämättömyyttä psykoterapeuttisessa työskentelyssä. Koulutettavia tulisikin jo ensimmäisen portaalla informoida oman hoidon tarpeellisuudesta ja kannustaa psykoterapiaan hakeutumiseen huomioon ottaen työn psykososiaalinen kuormittavuus, ammatillisten rajojen tunnistaminen ja työuupumuksen ehkäisy.

    Tampereen Psykoterapiayhdistys ry

    Leena Isoaho

    Puheenjohtaja, PsM, psykologi, psykoanalyyttinen psykoterapeutti

    Susanna Kunto

    PsM, psykologi, psykoanalyytikko (IPA), lapsi-ja nuorisoanalyytikko ( IPA), Tunnefokusoitu psykodynaaminen lyhytpsykoterapeutti, Intensive short term psychodynamic psychotherapy Core (IEDTA), psykoterapiakouluttaja-ja työnohjaaja

    Eeva Reiman

    PsM, psykologi, työterveyspsykologi, psykoanalyytikko- kouluttajapsykoterapeutti (IFPS), työnohjaaja

    Eija Salmi

    LL, psykiatrian erikoislääkäri, psykoanalyytikko (IPA)

    Susanna Valaja

    KM, psykologi, perhepsykoterapeutti, lapsi-ja nuorisopsykoterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja -työnohjaaja

  2. Lausunto STM:n luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi terveydenhuoltolain 7 a §:n, sosiaalihuoltolain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 36 §:n muuttamisesta (VN/36135/2023)

    Kommentit pois päältä artikkelissa Lausunto STM:n luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi terveydenhuoltolain 7 a §:n, sosiaalihuoltolain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 36 §:n muuttamisesta (VN/36135/2023)

    Onko ehdotus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteista säätämisestä kannatettava?

    Vain, jos tietyt periaatteet huomioidaan.

    Perustelut ja lisähuomiot esityksen kannatettavuuteen liittyen:

    Tampereen Psykoterapiayhdistys ry katsoo, että esityksessä on tärkeä huomioida suomalaisen mielenterveys- ja psykoterapiakentän monipuolisuus ja potilaiden sekä alan ammattilaisten kuuleminen.  Pääpaino tulee olla yleisissä periaatteissa, eikä menetelmäkohtaisia suosituksia tulisi säätää. Psykoterapiassa ja mielenterveystyössä tärkeämpää, kuin tietty yksittäinen menetelmä, on hoidon jatkuvuus ja luottamuksellinen hoitosuhde. Psykoterapia on tehokas ja vaikuttava hoitomuoto, jos tietyt psykoterapeuttiset periaatteet täyttyvät. Tutkimukset ovat laajasti osoittaneet, että keskeisintä hyvälle psykoterapialle ovat vuorovaikutuksen laatu ja toimiva yhteistyösuhde. Toipumista edistää myös potilaiden mahdollisuus valita itselle sopiva työskentelytapa ja psykoterapeutti. 

    Psykoterapian ja mielenterveystyön kannalta on ongelmallista säätää tietystä kansallisesta toimijasta, joka voisi linjata menetelmien kuulumisesta julkiseen palveluvalikoimaan. Mielenterveystyössä ja psykoterapiassa tarvitaan laaja-alaista ja monitieteistä tietoa. Käytettävistä menetelmistä päättämistä ei tulisi keskittää yhdelle toimijalle eikä tieteenalalle. Suomalaisen psykoterapiakentän vahvuus on sen monipuolisuus. Tasa-arvo tulisi huomioida niin, ettei valta keskity liikaa tietylle alueelle, tieteenalalle tai ammattiryhmälle. 

    Antaako esitysluonnos riittävän ja oikean kuvan lakiehdotusten taloudellisista vaikutuksista (jakso 4.2)?

    Esitysluonnos ei huomioi riittävästi mielenterveystyön ja psykoterapian erilaisuutta verrattuna lääketieteellisiin interventioihin. Mielenterveystyön ja psykoterapian kustannus- ja vaikuttavuusarviointi vaatii eri tieteenalojen yhdistettyä tutkimusnäyttöä ja pitkää seurantaa. Erilainen psyykkinen problematiikka edellyttää erilaisia menetelmiä. Tunnistaminen ja tarpeenmukainen hoito säästävät rahaa ja resursseja. Psykoterapian vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle kuin yksittäisen oireen poistumiseen. Pitkät psykoterapiat tulee säilyttää palveluvalikoimassa, sillä riittävän psykoterapeuttisen hoidon hyödyt tuottavat tutkimusten mukaan laaja-alaista taloudellista säästöä. Ne vaikuttavat yksilön terveyteen kokonaisvaltaisesti ja kestävästi. Pitkät psykoterapiat vähentävät somaattista sairastavuutta, parantavat työ- ja toimintakykyä, tukevat vanhemmuutta ja sosiaalisia suhteita.
    Tutkimuksia pidempien psykoterapioiden (esim. psykoanalyyttisen psykoterapian) vaikuttavuudesta ja hoitotulosten paranemisesta vielä hoidon päättymisen jälkeenkin (ns. sleeper effect) on lukuisia ja myös pitkien psykoterapioiden neurotieteellinen perusta on vahva. Lyhyt menetelmä ei kokonaiskuvassa välttämättä ole taloudellisin. 

    Antaako esitysluonnos riittävän ja oikean kuvan lakiehdotusten muista vaikutuksista (jakso 4.2)?

    Näemme ongelmallisena tilanteen, jossa psykoterapiavalikoimaan päätyisi enimmäkseen manualisoituja tai muita kapea-alaisia menetelmiä. Tällaisia menetelmiä on helpompi tutkia koe- ja kontrolliasetelmalla, mutta se ei tarkoita, että näissä menetelmissä toteutuisi aina tarpeenmukainen psykoterapeuttinen hoito. Mielenterveystyön ja psykoterapian tutkimus edellyttää muun muassa eri tieteenaloja yhdistelevää tutkimusta, laadullista tutkimusta ja pitkää seuranta-aikaa.

    Onko lakiehdotuksilla sellaisia vaikutuksia, joita esitysluonnoksessa ei vielä ole otettu huomioon?

    Kyllä.

    Riskinä kansallisen toimijan tai keskitetyn arviointielimen perustamisessa on mielenterveystyön ja psykoterapian kannalta alueellisen tasa-arvon heikentyminen, palveluiden liika keskittyminen ja toimivien menetelmävalikoiman kapeutuminen tai painottuminen vain yhteen tai pariin malliin, psyykkisten ongelmien ja ihmisten yksilöllisyyden hukaten. Riskinä on myös psykoterapeutteja kouluttavien yliopistojen ja koulutusyhteisöjen autonomian heikkeneminen. Mielenterveystyön ja psykoterapian ammattilaisten ja potilaiden äänen tulisi kuulua riittävästi palveluvalikoiman suunnittelussa. Kelan kuntoutuspsykoterapia tulee säilyttää osana monipuolista palveluvalikoimaa, sillä hyvin toimivaa, valmista ja tuloksellista (Kelan seuranta- ja tutkimustulokset) järjestelmää ei ole syytä, eikä taloudellisesti kannattavaa purkaa. Hyvinvointialueet voivat täydentää olemassa olevaa järjestelmää esim. palveluseteleillä tarjottavalla psykoterapialla. 

     

    Kommentit pykälästä ja säännöskohtaisista perusteluista: Terveydenhuoltolaki 7 a §

    Psykoterapiassa tai mielenterveystyössä käytettäviä menetelmiä ei tulisi arvioida lääketieteellisinä toimenpiteinä.  Niiden soveltuvuuden arviointiin ei voi käyttää   somaattisessa lääketieteessä vallitsevia kriteereitä. Psykoterapian ja mielenterveystyön tulee pohjautua useisiin tieteenaloihin nojaavaan tutkimukseen. Psykoterapiamenetelmiä on sovellettava eri alojen ammattilaisten yhteistyönä. 

    Kommentit pykälästä ja säännöskohtaisista perusteluista: Sosiaalihuoltolaki 30 a §

    Ei lausuttavaa. 

    Kommentit pykälästä ja säännöskohtaisista perusteluista: Sote-järjestämislaki 36 §

    Psykoterapeuttien ja muiden mielenterveystyön ammattilaisten, yliopistojen ja psykoterapiakoulutusyhteisöjen sekä potilaiden tulee olla edustettuina, kun mielenterveys- ja psykoterapiapalveluja suunnitellaan ja arvioidaan.

     

    Liittyykö esitysluonnoksen mukaisten periaatteiden soveltamiseen haasteita, ja jos liittyy, niin millaisia ja miten haasteita voisi ratkaista?

    Psykoterapian ja mielenterveyden hoidon arvioiminen pelkästään biotieteisin pohjautuvasta lääketieteellisestä näkökulmasta tai kapeasta tavasta määritellä psykoterapian vaikuttavuus on ongelmallista. Hoitovalikoiman rajaaminen heikentäisi potilaiden mahdollisuuksia päästä heitä parhaiten auttavaan hoitoon. Resursseja saatetaan hukata, mikäli erilaisiin psyykkisiin häiriöihin tarjottaisiin aina hoidoksi samaa mallia. Psykoterapian ja mielenterveyden hoidon tutkimuksen ja tutkimustiedon soveltamisen tulisi olla eri tieteenaloja integroivaa ja ammattiryhmien yhteistyötä edistävää. Sen tulisi hyödyntää olemassa olevaa tietoa siitä, mitkä ovat toipumista edistävät tekijät psykoterapeuttisessa hoidossa. 

    Muita näkemyksiä ja täsmennysehdotuksia:

    Tampereen Psykoterapiayhdistys ry katsoo, että esityksessä tulisi huomioida suomalaisen psykoterapiakentän ja tutkimuksen monipuolisuus, yliopistojen ja koulutusyhteisöjen koulutusvastuu sekä alueellinen tasa-arvo. 

    Kansallisesta toimijasta säätämiseen suhtaudumme mielenterveystyön ja psykoterapian kannalta kielteisesti. Riskeinä ovat palveluvalikoiman kaventuminen ja erilaisten palvelujen tuottamistapojen ja niitä tuottavien toimijoiden väheneminen sekä psykoterapeutteja kouluttavien yliopistojen autonomian heikkeneminen. 

    Lakisääteinen oikeus psykoterapiaan tulee jatkossakin toteutua Kelan kuntoutuspsykoterapiana. Pitkät psykoterapiat tulee sisällyttää palveluvalikoimaan sekä Kelan että hyvinvointialueiden esim. palveluseteleiden avulla tuottamina. Olemassa olevaa, tutkittua tietoa eri psykoterapiasuuntausten vaikuttavuudesta ja psykoterapiasuhteen laadun merkityksestä on kertynyt paljon. Tätä tietoa tulee soveltaa psykoterapiapalveluiden ja mielenterveystyön järjestämisessä laaja-alaisesti. 

    Tampereen Psykoterapiayhdistys ry

    Leena Isoaho
    Puheenjohtaja, psykologi, psykoanalyyttinen psykoterapeutti

    Eija Salmi
    Psykiatrian erikoislääkäri, psykoanalyytikko

  3. EEPP Suomen kansallinen verkosto ry:n kannanotto Kelan kuntoutuspsykoterapian kehittämiseksi

    Kommentit pois päältä artikkelissa EEPP Suomen kansallinen verkosto ry:n kannanotto Kelan kuntoutuspsykoterapian kehittämiseksi

    Mielenterveyden häiriöt ovat jo vuosia olleet yleisin syy sairauspäivärahan saamiseen maassamme (Blomgren, Perhoniemi 2024). Vuonna 2024 sairauspäivärahan saajista 100 700  eli lähes joka kolmas sai päivärahaa mielenterveyden häiriön perusteella. Myös sairauspäivä rahapäiviä korvattiin eniten mielenterveyden häiriöiden perusteella (Kela Tilasto  sairauspäivärahoista 22.9.2025). 

    Laajojen väestötutkimusten perusteella lapsiväestössä varsinaisen mielenterveyden häiriöistä  kärsii noin 15 % (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 23.7.2025). Eri tutkimusten mukaan noin  20–25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä, ja ne ovat koululaisten ja  nuorten aikuisten tavallisimpia terveysongelmia. Erilaisia häiriöitä voi olla useampia yhtä  aikaa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 10.6.2025.) 

    Hallitusohjelmaan on kirjattu, että mielenterveyspalvelujen saatavuutta parannetaan. Se on  erinomainen tavoite. Mielenterveyspalvelujen toimiva kokonaisuus edellyttää  monipuolisia ja asiakkaan valinnanvapauden mahdollistavia mielenterveyspalveluja.  On erittäin tärkeää, että Kelan kuntoutuspsykoterapiaa kehitetään mielenterveys palveluvalikoimassa perustason ja erikoissairaanhoidon mielenterveyspalvelujen  rinnalla.  

    Kelan kuntoutuspsykoterapiassa toteutuu asiakaslähtöisyys ja valinnanvapaus sekä  palvelujen monipuolisuus: Kuntoutuspsykoterapiaa toteutetaan sekä yksilö-, ryhmä- että  pari- ja perhepsykoterapiana sekä kuvataideterapiana eri viitekehyksistä käsin. 16–25- vuotiaille se voi olla myös musiikkiterapiaa tai kuvataideterapiaa. Psykoterapian kesto  määräytyy potilaan tarpeen mukaan ja jakautuu varsin tasaisesti noin vuoden, kahden  tai kolmen vuoden pituisiin hoitojaksoihin.

    Kelan rekisteriseurannan mukaan kuntoutuspsykoterapia on tuloksellista: yli 80 %  kuntoutuspsykoterapia-asiakkaista hyötyy siitä. Kuntouttavaan psykoterapiaan osallistuminen  vähentää masennukseen tai ahdistukseen liittyvää työkyvyttömyyttä (Kausto ym. 2022,  Selinheimo ym. 2025) ja sen on todettu liittyvän merkittävästi parempaan työmarkkinoilla  menestymiseen (Peutere ym. 2022). Erityisesti monimuotoisista ja pitkäkestoisista ongelmista  kärsivät tarvitsevat yleensä intensiivistä, pitkäkestoista psykoterapiaa ja hyötyvät siitä pitkällä  aikavälillä enemmän kuin lyhytkestoisesta terapiasta (Leichsenring ja Rabung 2011, Knekt  ym. 2016). Potilaat, joiden oireilu on pitkäkestoista ja joiden työ- ja toimintakyky on  heikentynyt, kokevat usein lyhyet terapiat riittämättöminä ja hakeutuvat myöhemmin  lisähoitoihin, yleensä pitkään psykoterapiaan (Knekt ym. 2011).  

    Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa sai yhteensä 65 900 suomalaista vuonna 2024.  Saajamäärän kasvu on hidastunut viime vuosina, ja kustannukset jopa laskivat vuonna 2024.  Saajamäärän kasvun hidastumista saattaa selittää muun muassa kuntoutuspsykoterapiaan  sisältyvä omavastuuosuus ja lyhytpsykoterapioiden aiempaa parempi saatavuus. (Kela  Tietotarjotin 6.2.2025.) Lisäksi Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan pääseminen  pitkittyy nykyisen käytännön vuoksi. 

    Ehdotamme seuraavia kehittämistoimenpiteitä: 

    • Kelan kuntoutuspsykoterapiaan pääsyä tulee helpottaa ja nopeuttaa.
      • a) Kuntoutuspsykoterapiaan tulee päästä ilman tarpeetonta viivytystä. Arvio kuntoutuspsykoterapian tarkoituksenmukaisuudesta ja oikea-aikaisuudesta  sekä riittävän ja asianmukaisen hoidon tarpeesta ennen psykoterapiaan pääsyä  tulee tehdä ilman tarpeetonta viivytystä. 
      • b) Lähetekäytäntöä tulee kehittää. Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan tulee päästä myös yleis- ja terveyskeskuslääkärien lähetteellä. Lääkäreitä on tarpeen  rohkaista kirjoittamaan ihmisten tarpeen mukaisia lähetteitä ilman nyt vallitsevaa  sekaannusta siitä, että asiakkaan / potilaan pitäisi odottaa julkisen terveyden huollon piirissä.  
      • c) Lähettävän tahon tulee tarvittaessa auttaa asiakasta kuntoutuspsyko terapeutin löytämisessä. Kuntoutuspsykoterapiaa tarvitsevaa ei saa jättää tyhjän  päälle yksinään etsimään kuntoutuspalvelun tuottajia. Kelan kuntoutuspsykoterapiaan pääsyä tulee helpottaa ja nopeuttaa.
    • Kelan kuntoutuspsykoterapian ikärajoja ja käyntimääriä tulee tarkistaa.  Lasten ja nuorten oppimisen ja koulunkäynnin turvaamisen tulee olla samalla tavalla  kuntoutuspalvelujen piirissä kuin työssäkäyvien ja opiskelijoiden kohdalla laissa on  säädetty. Siten myös alle 16-vuotiaat on perusteltua ottaa Kelan  kuntoutuspsykoterapian piiriin. Tämä on erityisen tärkeää, koska lasten ja nuorten  mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen  kriteerit ja hoitoon ohjaus ovat erilaiset kuin Kelan kuntoutuspsykoterapiassa eikä se vastaa riittävästi lasten ja alle 16-vuotiaiden nuorten kuntoutuspsykoterapiatarpeeseen.Myös yli 67-vuotiaat tulee saada Kelan kuntoutuspsykoterapian piiriin.  Eläkeikä maassamme nousee ja yli 67-vuotiaita kannustetaan pysymään työelämässä.  Kansalaisten yhdenvertaisuus edellyttää, että oikeutta kuntoutuspsykoterapiaan ei  rajata vain iän perusteella.Käyntimäärä kolmen vuoden kuntoutuspsykoterapiassa tulee nostaa 240-250  käyntiin. Potilaan tarpeen mukaista käyntifrekvenssiä tulee voida säädellä  kuntoutuksen kokonaiskeston sisällä nykyistä käytäntöä vapaammin niin, että  käyntikerrat rajoittuisivat kuntoutuspsykoterapian kokonaiskeston, ei yksittäisten  vuosien sisällä.
    • Jotta omavastuuosuudet eivät nouse kuntoutuksen esteeksi Kelan  kuntoutuspsykoterapian korvaustasoja tulee valtioneuvoston asetuksella nostaa. Kuntoutuspsykoterapian korvauksia on viimeksi nostettu 1.1.2016, yli 9 vuotta sitten. On hyvin perusteltua nostaa korvaustasoa sekä yksilöpsykoterapian että muiden  psykoterapiamuotojen osalta. Kelan kuntoutuspsykoterapioiden vuosikustannukset  ovat Kelan uusimpien tilastojen mukaan pienentyneet, vaikka palveluja tarjotaan 66  000 henkilölle. Valtion osuus Kelan kuntoutuksen kustannuksista on 51,4 prosenttia,  merkittävän osan maksavat sairausvakuutusmaksuissa vakuutetut itse – eli  palkansaajat, yrittäjät ja eläkeläiset.Kelan kuntoutuspsykoterapia on yhteiskunnalle edullinen tapa järjestää  psykoterapiapalveluita, joilla saadaan merkittäviä säästöjä sairausajan kaikissa  kuluissa sekä palkka- että sairauspäivärahakuluissa. Ei ole tiedossa, että näin  edullisella hinnalla voisi tuottaa psykoterapiapalveluja sen paremmin julkisen kuin  yksityisenkään sektorin palkkatyönä tai ostopalveluna.

    Kelan kuntoutuspsykoterapia on vaikuttavaa ja kustannustehokasta. Kelan  kuntoutuspsykoterapiassa toteutuu asiakaslähtöisyys ja valinnanvapaus sekä palvelujen  monipuolisuus. On tärkeää, että siihen pääsyä helpotetaan ja nopeutetaan ja että sen  piiriin kuuluvat kaikenikäiset. Jotta omavastuuosuudet eivät nouse kuntoutuksen  esteeksi Kelan kuntoutuspsykoterapian korvaustasoja tulee nostaa. 

    Helsinki 29.10.2025
    EFPP Suomen kansallinen verkosto ry:n puolesta
    Sari Sundvall-Piha Kirsi Huttula
    hallituksen puheenjohtaja sote-työryhmän puheenjohtaja www.efppsuomi.fi 

    Lähteet: 

    Blomgren J., Perhoniemi R. (2024). Mielenterveyden häiriöistä johtuvien sairauspoissaolojen kasvu  jatkuu – kehityksen taustalla useita yhtä aikaa vaikuttavia tekijöitä. Kela Tietotarjotin 13.5.2024.  https://tietotarjotin.fi/tutkimusblogi/1014063/mielenterveyden-hairioista-johtuvien sairauspoissaolojen-kasvu-jatkuu-kehityksen-taustalla-useita-yhta-aikaa-vaikuttavia-tekijoita 

    Kela Tilasto sairauspäivärahoista 22.9.2025 

    https://tietotarjotin.fi/tilasto/2856248/tilasto-sairauspaivarahoista 

    Knekt P., Lindfors O., Sares-Jäski L., Laakonen M. (2012). Psykoterapioiden vaikuttavuus  masennukseen pitkissä seurannoissa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 128(3): 267-74. 

    Knekt P, Virtala E, Härkänen T, Vaarama M, Lehtonen J, Lindfors O. (2016). The outcome of short and longterm psychotherapy 10 years after start of treatment. Psychol Med 46: 1175-88. 

    Kausto J., Gluschkoff K., Turunen J., Selinheimo S., Peutere L., Väänänen A. (2022). Psychotherapy  and change in mental health-related work disability: a prospective Finnish population-level register based study with a quasi-experimental design. Journal of epidemiology & Community Health 76 (11):  925-930. 

    Leichsenring F, Rabung S. (2011). Long-term psychodynamic psychotherapy in complex mental  disorders. Update of a meta-analysis. Br J Psychiatry 199: 15–22.

    Peutere L., Ravaska T, Bӧckerman P., Vӓӓnӓnen A., Virtanen P. (2022). Effects of rehabilitative  psychotherapy on labour market success: Evaluation of a ntionwide programme. Scand J Public Health 2023 Aug;51(6):882-893. 

    doi: 10.1177/14034948221074974. Epub 2022 Feb 4. 

    Selinheimo S., Gluschkoff K., Kausto J., Turunen J., Väänänen A. (2025). 

    Is psychotherapy orientation important for depressive and anxiety disorder-related work disability  outcomes? A prospective nationwide register study. BMC Psychiatry 25, 680.  https://doi.org/10.1186/s12888-025-07140-4 

    Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2024). Lasten mielenterveys ja mielenterveyden häiriöt.  https://thl.fi/aiheet/mielenterveys/mielenterveyshairiot/lasten-mielenterveys-ja-mielenterveyden hairiot 

    Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2024). Nuorten mielenterveyshäiriöt.  

    https://thl.fi/aiheet/mielenterveys/mielenterveyshairiot/nuorten-mielenterveyshairiot 

    Jakelu: 

    Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen 

    Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso 

    Sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaaliturva- ja vakuutusosasto / osastopäällikkö Liisa Siika-aho Sosiaali- ja terveysvaliokunta /puheenjohtaja Krista Kiuru, varapuheenjohtaja Mia Laiho,  valiokuntaneuvos Päivi Salo 

    Kansaneläkelaitos/ pääjohtaja Lasse Lehtonen, palvelujohtaja Sari Hänninen

  4. Lausunto

    Kommentit pois päältä artikkelissa Lausunto

    Lausunto koskien luonnosta valtioneuvoston asetukseksi eräistä leikkauksista ja lääketieteellisistä toimenpiteistä sekä luonnoksista erikoissairaanhoidon keskittämisasetuksen ja päivystysasetuksen muuttamiseksi

    Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/30743/2024

    Erikoissairaanhoidon keskittämisasetukseen ehdotetaan täsmennettäväksi hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän alueellisia tehtäviä liittyen psykoterapeuttisten ja psykososiaalisten menetelmien arvioinnin, osaamisen ylläpidon ja menetelmien käytön ylläpitoon. Tämä ehdotettu muutos liittyy lasten ja nuorten terapiatakuulainsäädännön toimeenpanoon, joskin koskee kaikenikäistä väestöä.

    Luonnoksessa keskittämisasetukseksi 4§, kohta 6 todetaan: psykoterapeuttisten ja psykososiaalisten  menetelmien arviointi ja osaamisen ylläpito valtakunnallisessa yhteistyössä; yliopistollista sairaalaa ylläpitävien hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän on myös huolehdittava yhteistyöalueellaan menetelmien käytön alueellisen työnjaon suunnittelusta ja yhteen sovittamisesta yhteistyössä alueensa hyvinvointialueiden kanssa;

    Tampereen Psykoterapiayhdistys ry toteaa lausuntonaan seuraavaa:

    1. Psykoterapeuttiset ja psykososiaaliset menetelmät eivät hoidon keskittämisen näkökulmasta ole verrattavissa somaattisen lääketieteen erikoisaloihin, joten niiden ottaminen mukaan keskittämisasetukseen ei  ole perusteltua. 

    2. Psykoterapeuttisten ja psykososiaalisten menetelmien arvioinnin ja osaamisen ylläpidon tulisi kuulua psykoterapeuttikoulutuksesta vastaaville yliopistoille yhteistyössä yliopistollisten sairaaloiden kanssa.  Hyvinvointialueilla ei ole tutkimukseen ja kouluttamiseen vaadittavia resursseja. 

    3. Asetusluonnoksen teksti 4§ kohdassa 6 on epäselvä yhteistyösuhteiden ja vastuiden osalta. Mikäli asetusteksti hyväksytään tällaisessa muodossa, tulkinnoille jää paljon tilaa. 

    Taustaa:

    Psykoterapeuttiset ja psykososiaaliset menetelmät ovat korkean käyntitiheyden takia luonteeltaan lähellä käyttäjiä toteutettavia palveluita. Niiden saatavuudessa on ollut huomattavia alueellisia eroja, joiden korjaaminen ei näkemyksemme mukaan tule toteumaan esitetyn keskittämisasetuksen seurauksena. Koska keskittämisasetuksella pyritään kustannussäästöihin, on todennäköistä, että palvelujen saatavuus heikentyy ja niiden  monipuolisuus  kärsii. 

    Psykoterapeuttisten ja psykososiaalisten piiriin ohjaaminen tulee tapahtua henkilön hoidon tai kuntoutuksen tarpeen mukaan. Matalan kynnyksen palvelujen tarjoaminen HUS:n johdolla toteutettavan Terapiat etulinjaan- hankkeen myötä on valtakunnallisesti valitettavasti johtanut siihen, että potilaiden ohjaaminen akuuttivaiheen erikoissairaanhoidon palveluihin ja kuntoutuspsykoterapioihin on vähentynyt. Lyhyen aikavälin kustannussäästöjen toivossa saatetaan jatkossa päätyä siihen, että hyvinvointialueet tuottavat vain lyhytkestoisia matalan kynnyksen palveluita ja psykiatrista sairaalahoitoa eikä erikoissairaanhoidon avopalveluita ja kuntoutuspalveluita tarjota väestölle tarvetta vastaavasti. 

    Tarpeenmukaisen hoidon toteutumisen kannalta on myös ongelmallista, että matalan kynnyksen palvelujen toteuttamiseen osoitetun henkilöstön koulutus on hyvin lyhyt verrattuna esimerkiksi psykologin,  psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykoterapeutin koulutukseen. Tällöin lievän ja vaikean mielenterveyshäiriön erottaminen ei välttämättä ole mahdollista, jolloin oikea-aikaiseen ja tarpeenmukaiseen hoitoon ohjaaminen viivästyy. 

    Mielenterveyden häiriöt ovat suurin yksittäinen työkyvyttömyyden aiheuttaja. Palvelujärjestelmässä tulee näin ollen huomioida ennaltaehkäisyn ja matalan kynnyksen palvelujen ohella mielenterveyden hoitoa ja kuntoutusta tarvitsevat henkilöt. Kun työkyky on uhattuna tai menetetty  määräaikaisesti tarvitaan  pitkäjännitteistä, vaikuttavaa kuntoutusta, joko psykoterapiaa tai psykososiaalista kuntoutusta. Kela- rahoitteinen kuntoutuspsykoterapia on todettu erittäin tehokkaaksi. Sen läpi käyneistä 80% on työ-tai opiskelukykyisiä psykoterapian päättyessä. Käytössä on myös erilaisia psykososiaalisia kuntoutusmuotoja, joiden tarkoituksena on asiakkaiden toiminta-ja työkyvyn tukeminen. Lyhyen aikavälin kustannussäästöt palveluissa johtavat kasvaviin kustannuksiin mm. työkyvyttömyyseläkkeiden lisääntyessä.

    Jos monipuolisia psykoterapia- ja kuntoutuspalveluita ei ole tarjolla, vaarana on erityisesti nuoria ikäluokkia koskeva pysyvä työelämästä syrjäytyminen. Siitä yhteiskunnalle aiheutuvien kustannusten on arvioitu olevan 1,2 milj. euroa henkilöä kohti. Jo tällä hetkellä syrjäytymisvaarassa olevia nuoria arvioidaan olevan 64 000 (v.2023). Nuorten mielenterveys-ja päihdeongelmat voivat lisätä syrjäytymisen riskiä. Syrjäytymisen syyt ja taustatekijät ovat moninaiset, mutta lopputuloksena on usein tarve pitkäjännitteiselle kuntouttavalle työskentelylle, jonka osana yksilöllisesti suunnatut psykososiaaliset kuntoutusmuodot ovat välttämättömiä.

    Tampereen Psykoterapiayhdistys esittää kantanaan, että keskittämisasetuksen  psykoterapioita ja psykososiaalisia palveluita koskeva 4§ kohta 6 jätetään pois asetuksesta.

    Tampereella 24.6.2025

    Tampereen Psykoterapiayhdistys ry

    Leena Isoaho
    puheenjohtaja, psykologi, psykoanalyyttinen psykoterapeutti

    Eija Salmi
    Psykiatrian erikoislääkäri, psykoanalyytikko