Tampereen Psykoterapiayhdistys Ry:ltä pyydetyt huomiot koulutuskonsortion esitykseen koskien kouluttajapsykoterapeuttikoulutusta
Tampereen yliopisto
Jatkuvan oppimisen palvelut
Asia: Tampereen Psykoterapiayhdistys Ry:ltä pyydetyt huomiot koulutuskonsortion esitykseen koskien kouluttajapsykoterapeuttikoulutusta
Tampereen Psykoterapiayhdistys kiittää mahdollisuudesta kommentoida koulutuskonsortion esitystä kouluttajapsykoterapeuttikoulutuksen toteuttamisen sisällöksi.
Konsortion ehdotus merkitsee radikaalia muutosta kouluttajapsykoterapeuttikoulutukseen, kun sitä verrataan edelliseen, vuoden 2018 konsortion suositukseen. Kliinisten taitojen opiskeluun esitetään ehdotuksessa selvää heikennystä, kun vaadittavaa työnohjausta oltaisiin puolittamassa ja koulutuspsykoterapia jättämässä kokonaan pois koulutusohjelmasta.
Kaksivaiheiseen kouluttajapsykoterapeuttikoulutukseen tulevilla ja Valviran hyväksymän psykoterapeutin ammattinimikkeen käytön omaavilla henkilöillä on läpikäytynä vaihteleva tuntimäärä työnohjausta ja omaa psykoterapiaa aiemmin suorittamastaan psykoterapeutin koulutusohjelmasta riippuen. Kouluttajakoulutuksen laadun varmistamiseksi riittävä kliinisen työn ja oman psykoterapian vaatimus tulee sisältyä konsortion uusiin suosituksiin.
Psykoterapia on ylipäätään tehokas hoitomuoto. Erilaiset psykoterapeuttiset suuntaukset eroavat siinä, miten mielen tapahtumia lähestytään (Lane & Nadel, Neuroscience of Enduring Change, 2020) ja minkä on ajateltu olevan psyykkisen työn ja vaikuttamisen kanava. Enemmän kognitioita painottava työote on toisenlainen kuin psykodynaaminen, mistä seuraa psykoterapeutin kouluttautumisessa merkittävällä tavalla eroavat painopisteet. Nämä eroavaisuudet koskevat myös kouluttajapsykoterapeuttien koulutusta.
Huomioidemme tieteellistä taustaa:
Psykodynaaminen psykoterapia ja psykoanalyysi ovat tutkitusti vaikuttavia. Useiden meta-analyysien mukaan psykodynaamiselle ja -analyyttiselle psykoterapialle on ominaista hoitotulosten pysyvyys, jopa paraneminen, ajan kuluessa hoidon päättymisen jälkeen, eli ns. ”sleeper effect”. Hyvät hoitotulokset ja niiden pysyvyys perustuvat saavutettuun strukturaaliseen muutokseen (Leuzinger-Bohleber et. al,2016, Doering, 2024.) sekä muutokseen perustavanlaatuisissa psykologisissa mekanismeissa (Shedler, 2010). Tämä näkyy toki myös näiden seurauksena ilmenevän oirehdinnan vähenemisenä
Psykoterapeuttisen työn kohdetta voidaan tarkastella monesta näkökulmasta, myös esim. muistiprosessien muuttumisen kannalta. Tietoisen muistamisen muodot, ns. deklaratiivinen muisti, semanttinen ja episodinen muisti, ovat kielellisesti ja ajatuksellisesti tavoitettavaa. Psykodynaamisessa psykoterapiassa yhteistyö ja tavoiteltu muutos tapahtuu näiden lisäksi myös ei-deklaratiivisen, tiedostamattoman muistin alueella. Esimerkkeinä näistä ovat mm. varhain syntyneet jäljittelyn muodot, emotionaalinen ehdollistuminen ja proseduraalinen muisti. Tällainen mielen sisältö on kielen ulottumattomissa mutta on oleellisesti transferenssi- ja vastatransferenssi-ilmiön keskeistä sisältöä psykodynaamisissa psykoterapioissa.
Psykoanalyyttinen psykoterapia eroaa muista psykoterapian muodoista siinä, että se pyrkii muuttamaan kerronallisen, deklaratiivisen muistin ohella syvästi automatisoituneita ennakointeja, prediktioita, (Friston 2018, Solms 2020), jotka – siinä määrin kuin ne ovat konsolidoituneet ei-deklaratiiviseen muistiin – eivät voi palautua työmuistiin uudelleenmuokattaviksi. Ei-deklaratiiviset prediktiot ovat pysyvästi tiedostamattomia. ”Ennakoiva prosessointi on uusi teoria, jonka mukaan todellisuus sellaisena kuin sen koemme muodostuu omista prediktioistamme” (Clark, 2023). Helmholtzin teoria aivoista ennakoivana koneena vuodelta 1866 on pitkälti tämän ”uuden” käsityksen mukainen ja sama ajatus on ollut psykoanalyyttisen ajattelun taustalla alusta lähtien. Psykodynaamisessa tekniikassa on keskeistä transferenssityöskentely, muistaminen psyykkisen tapahtumisen ja havaitsemisen tasolla, mikä edellyttää aivan erityistä lähestymistapaa. Toisin sanoen siinä on kyseessä psykoterapiasuhteen sisällä tässä ja nyt tapahtuva ja yhteisesti koettu työskentely aivojen luoman prediktion kanssa. Psykoanalyyttisessa psykoterapiassa psykoterapiasuhde, jonka psykoterapeutti ja asiakas luovat yhdessä, ei ole siis vain läsnä oleva ja huomioitava asiantila, vaan olennainen menetelmä korjaavan työn mahdollistamiseksi. Tällaisessa psykoterapeuttisessa työssä on keskeistä tiedostamattoman psyykkisen tapahtumisen vaikutus molempien osapuolien tietoiseen havaintoon, kognitioon ja reflektioon.
Psykoanalyyttinen lähestymistapa psykoterapiaan on siis erilainen kuin konsortion ehdotuksessa ilmenevä lähestymistapa. Siksi se vaatii myös toisenlaiset opetusmenetelmät ja painotukset opetuksen sisällössä.
Huomiomme:
Koulutuspsykoterapia
Tutkimukset osoittavat, että psykoterapiassa psykoterapiasuhde vaikuttaa merkittävästi muutokseen. Psykoterapeutti ja asiakas luovat yhteisen psykologisen yhteistyösuhteen eli yhteistyöinteraktion. Jotta psykoterapeuttinen yhteistyösuhde palvelee hoidon päämääriä, tulee psykoterapeutilla olla mahdollisuus tutustua omaan tapaansa asettua vuorovaikutussuhteisiin ja toimia näissä suhteissa. Psykoterapeuttiseen työhön ryhtyvä psykoterapeutti voi valmentautua vain asettautumalla toisen ihmisen kanssa psykoterapeuttiseen suhteeseen nähdäkseen myös omassa toiminnassaan esiin nousevat struktuurit ja tiedostamattomat puolensa. Koulutuspsykoterapia itseen tutustumisena palvelee myös psykoterapeutin työssä välttämättömän itsereflektion perustana ja auttaa niin ikään työstä aiheutuvan psyykkisen kuormituksen säätelyssä uupumista ehkäisten. Vastaavia ilmiöitä esiintyy kaikissa hoitosuhteissa ja siksi riittävä oma psykoterapia on perusteltu viimeistään kouluttajapsykoterapeuttitasolla. Nämä perustelut koulutuspsykoterapian säilyttämiseksi lienevät eri psykoterapian koulukunnille yhteisiä.
Työnohjaus
Psykoterapeuttisen kliinisen työn työnohjauksessa tarkastellaan kouluttajapsykoterapeutti-opiskelijan ja hänen potilaansa välistä suhdetta sekä siinä esiin nousevia ilmiöitä. Kaksivaiheisessa tutkinnossa opiskelevalle on jo ehtinyt kertyä kokemusta psykoterapeuttisessa yhteistyösuhteessa työskentelystä. Kouluttajakoulutukseen sisältyvässä työnohjauksessa oman työskentelyn havainnointi syvenee. Kokeneemman kollegan työnohjauksessa myös kehittyvä kouluttajaidentiteetti vahvistuu ja työn eettisten periaatteiden velvoittavuus selkiintyy entisestään. Työnohjaus ei korvaa psykoterapiaa, vaan kyseessä on erilainen prosessi. Työnohjauksessa tarkastellaan kouluttajapsykoterapeuttiopiskelijan ammatillista suhdetta potilaaseensa, kun taas psykoterapiassa hänen omaa tapaansa olla suhteessa sekä siihen liittyviä ilmiöitä.
Teoriaopetus
Kouluttajapsykoterapeuttikoulutuksen teoriaopinnoissa on tärkeätä säilyttää uusien koulutukseen liittyvien sisältöjen lisäksi tieteellinen ymmärrys ihmisen psyyken toiminnasta. Kaksivaiheisen koulutuksen ensimmäinen osa (asetuksen VA 1120/2010 mukainen koulutus) on kuitenkin laajuudestaan huolimatta riittämätön siihen nähden, mitä kouluttajan tietämyksen tulisi tältä alueelta olla.
Tutkimustieto
Tutkimustiedon arviointia on hyvä oppia, mutta tutkijakoulutus on yliopistossa oma, varsin vaativa koulutusalansa. Psykoterapiakouluttajan ei kuitenkaan tarvitse olla tutkija. Hän opettaa kliinistä työtä ja siksi erityisesti ammatillisen osaamisen varmistaminen tulee olla myös koulutuksen tärkein päämäärä.
Toteutustapa
Psykoterapeuttikouluttajan koulutus tulisi toteuttaa läsnäolo-opetuksena, on sitten kyse seminaariopetuksesta, työnohjauksesta tai koulutettavan omasta psykoterapiasta, koska suhteessa olon erilaisista ilmiöistä on välttämätöntä saada kokemusta nimenomaan koulutuksen aikana. Etäopetus voi tulla kysymykseen vain poikkeustilanteissa (esim. pandemia).
Tampereella 8.9.2024
Tampereen Psykoterapiayhdistys, ry
Leena Isoaho, pj
Koulutustoimikunta
Susanna Kunto, psykoterapeuttikouluttaja, psykoanalyytikko
Raimo Raappana, psykoterapeuttikouluttaja, koulutuspsykoanalyytikko
Eija Salmi, psykoterapeuttikouluttaja, psykoanalyytikko